viharikokset Suomessa — Abida Kahlun
Helsingin toimituksen päällikkö, SNN Suomi
Viharikosepäilyt nousivat Suomessa ennätyslukemiin: poliisin tietoon tuli viime vuonna 1 941 epäiltyä viharikosta, selviää Poliisiammattikorkeakoulun vuosiraportista. Määrä on seitsemän prosenttia suurempi kuin vuonna 2024, jolloin kirjattiin 1 808 epäiltyä tapausta, ja samalla kolmas peräkkäinen ennätysvuosi. Vuoteen 2020 verrattuna ilmoitettujen epäiltyjen tapausten määrä on yli kaksinkertaistunut.
Viharikokset suomessa
Viharikosepäilyt Suomessa: yleisin motiivi oli uhrin etninen tausta
Raportin mukaan yleisin epäilty motiivi oli uhrin etninen tai kansallinen tausta: noin 70 prosentissa tapauksista eli 1 335 ilmoituksessa poliisi epäili teon liittyneen uhrin taustaan. Muita tunnistettuja motiiveja olivat uskonto tai vakaumus (9,8 prosenttia), seksuaalinen suuntautuminen (9,3 prosenttia) ja vammaisuus (8,2 prosenttia).
Tyypillisin yksittäinen tapausprofiili oli raportin mukaan rasistinen teko, jonka epäilty tekijä oli Suomessa syntynyt henkilö ja joka tapahtui julkisella paikalla, kuten kadulla. Uskontoon liittyvät epäillyt teot tapahtuivat useimmiten verkossa. Eniten tapauksia kirjattiin Helsingissä, mutta asukaslukuun suhteutettuna kärjessä oli Lieto.
Kolme mahdollista selitystä – eikä tilasto kerro, mikä painaa eniten
Raportin laatija, tutkija Jenita Rauta, esittää useita mahdollisia syitä ilmoitusten kasvulle: vihamotiiviin perustuvien tekojen todellinen lisääntyminen, uhrien ja muiden asianosaisten kasvanut valmius ilmoittaa tapauksista sekä poliisin parantunut kyky tunnistaa ja kirjata epäiltyjä vihamotiiveja.
Käytettävissä olevat tilastot eivät osoita, mikä näistä tekijöistä selittää kasvua eniten. Siksi lukuja on tulkittava varoen: poliisille ilmoitettujen tapausten määrää ei voi rinnastaa suoraan kaikkien Suomessa tapahtuvien vihamotiiviin liittyvien tekojen todelliseen määrään. Tämä varaus on kirjattu myös raporttiin, ja SNN Suomi toistaa sen tässä.
Miksi viharikosepäilyjä seurataan Suomessa
Suomessa poliisille ilmoitettuja viharikoksia on seurattu valtakunnallisesti vertailukelpoisella tavalla vuodesta 2008 lähtien, ja tilastot kootaan poliisin tietojärjestelmän kirjauksista. Suomen rikoslaissa viha ei ole itsessään erillinen rikosnimike: syrjivä tai vihamotiiviin perustuva motiivi voi kuitenkin olla rangaistuksen koventamisperuste ja vaikuttaa tuomion ankaruuteen.
Raportissa nostetaan esiin huoli siitä, että kansainväliset konfliktit ja yhteiskunnallisen vastakkainasettelun voimistuminen voivat syventää jakolinjoja eurooppalaisissa yhteisöissä. Taustalla vaikuttavat Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Lähi-idän konflikti, jotka ovat lisänneet jännitteitä ja keskustelua ennakkoluuloista, syrjinnästä ja eri väestöryhmiin kohdistuvasta vihamielisyydestä. Raportissa mainitaan erikseen kasvava huoli antisemitismistä, muslimeihin kohdistuvasta vihamielisyydestä sekä muusta ennakkoluuloihin perustuvasta häirinnästä ja vihapuheesta.
Ihmisoikeusjärjestön vaatimus
Suomessa toimiva ihmisoikeusjärjestö Finn Right International ilmaisi julkaisussaan vakavan huolensa lukujen kehityksestä ja vaati viranomaisilta, lainvalvonnasta vastaavilta tahoilta, oppilaitoksilta ja kansalaisyhteiskunnan järjestöiltä koordinoituja toimia viharikosten ehkäisemiseksi, ilmoitusmenettelyjen parantamiseksi, uhrien suojelemiseksi ja vastuuseen saattamisen vahvistamiseksi.
Järjestön kannanotto on sen oma näkemys. Se perustuu Poliisiammattikorkeakoulun tilastoihin, mutta vaatimukset ehkäisyn ja ilmoitusmenettelyjen tehostamisesta ovat järjestön esittämiä, eivät viranomaisten päätöksiä. SNN Suomi ei ole itsenäisesti todentanut järjestön esittämiä tulkintoja tilastojen taustalla vaikuttavista syistä.
Mitä viharikosepäilyjen kasvu tarkoittaa
Kolmatta vuotta peräkkäin kasvava viharikosepäilyjen määrä kertoo kahdesta asiasta yhtä aikaa: vähemmistöihin kohdistuvat teot ovat pysyneet vakavana ilmiönä, ja samalla kynnys ilmoittaa niistä poliisille on laskenut. Kumpikin on tärkeä tieto – ensimmäinen siksi, että se koskee ihmisten turvallisuutta arjessa, ja toinen siksi, että ilman ilmoituksia viranomaisilla ei ole kuvaa ilmiön laajuudesta.
Tilastot eivät kuitenkaan korvaa vastausta siihen, miksi teot kohdistuvat juuri tiettyihin ryhmiin ja mitä ennaltaehkäisyllä voidaan tehdä. Se on kysymys, johon raportti ei anna lopullista vastausta, ja johon seuraavat vuosiraportit tuovat lisätietoa.
Kuva: Saruwine / Wikimedia Commons, CC BY 4.0. Todennettu: Scandinavian News Agency Finland.
Lue myös: Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa – Kansainväliset konfliktit nousivat esiin myös raportin taustassa.
Lähteet: Poliisiammattikorkeakoulun viharikossivusto ja raportti Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2025 (PDF).
Keihin viharikokset kohdistuvat – ja millaisia teot ovat
Viharikosepäilyt eivät jakaudu Suomessa tasaisesti: raportin mukaan suurin osa tapauksista on sanallisia loukkauksia, uhkailuja ja häirintää, ja niiden määrä kasvoi edellisvuodesta. Etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvissä ilmoituksissa yleisin yksittäinen rikoslaji oli epäilty kunnianloukkaus, ja tavallisin tapahtumapaikka oli julkinen ulkoilupaikka, kuten tie, katu tai tori.
Uhrien jakauma kertoo omalta osaltaan siitä, millaisia teot ovat: etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvissä tapauksissa asianomistajista 60 prosenttia oli miehiä ja 40 prosenttia naisia. Miehiin kohdistuneet epäillyt rikokset olivat yleisimmin pahoinpitelyitä, kun taas naisiin kohdistui useimmin epäiltyjä kunnianloukkauksia.
Kansalaisuuden mukaan tarkasteltuna suhteellisesti eniten etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvän epäillyn viharikoksen kohteeksi joutuivat Syyrian kansalaiset. Seitsemän prosenttia kaikista etniseen tai kansalliseen taustaan liittyvistä ilmoituksista kohdistui romanitaustaiseen henkilöön, ja näissä tapauksissa yleisin rikosnimike oli kunnianloukkaus.
Uskontoon tai vakaumukseen liittyvien viharikosilmoitusten määrä nousi viidenneksellä edellisvuodesta. Näissä tapauksissa kohteena olivat useimmin islaminuskoiset, ja noin neljännes tapauksista oli kunnianloukkauksia. Uskontoon liittyvien epäiltyjen rikosten tapahtumapaikaksi oli useimmiten kirjattu internet.
Seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvät ilmoitukset sen sijaan vähenivät neljä prosenttia, 241 ilmoituksesta 231:een. Näissä tapauksissa yleisin rikosnimike oli kunnianloukkaus, ja 48 prosentissa tapauksista epäilty oli uhrille ennestään tuttu. Vammaisuuteen liittyviä ilmoituksia oli 159, kun niitä vuotta aiemmin oli 175; yli puolet oli kunnianloukkauksia ja 60 prosentissa tekijä oli uhrille tuttu. Sukupuoleen liittyviä viharikoksia raportissa oli 26.
Miten viharikosepäily etenee rikosprosessissa
Raportti kuvaa viharikosepäilyjä eli poliisin kirjaamia rikosilmoituksia – siis epäilyjä. Vasta tuomioistuin ratkaisee, täyttyykö rikoksen tunnusmerkistö, ja tuomioistuin ottaa kantaa myös siihen, onko teossa käytetty vihamotiiviin liittyvää ankaroittamisperustetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ilmoitusten määrä ja tuomioiden määrä eivät ole sama asia.
Selvityksessä huomautetaan lisäksi, että poliisi itse luokitteli viharikoksiksi 50 prosenttia selvitykseen valikoituneista tapauksista. Osa tapauksista siis tunnistetaan vihamotiivin sisältäviksi vasta selvitystyön yhteydessä – mikä kertoo siitä, että kirjaaminen ja tunnistaminen ovat edelleen kehittyviä prosesseja. Aiemmassa, vuoden 2021 selvityksessä todettiin myös, että Suomessa tuomiota kovennetaan vihamotiivin perusteella vain harvoin.
Mitä viranomaiset tekevät viharikosten ehkäisemiseksi
Viharikosepäilyjen seuranta ei ole vain tilastointia: kansainväliset sopimukset velvoittavat allekirjoittajamaita seuraamaan viharikoksia järjestelmällisesti ja torjumaan niitä aktiivisesti. Kerättyä tietoa käytetään poliisin työn kehittämiseen, osaamisen yhtenäistämiseen poliisilaitoksissa sekä viharikosten vastaisten toimien vaikuttavuuden arviointiin. Poliisihallitus on antanut ohjeen epäillyn viharikoksen tunnistamisesta, tutkinnasta ja kirjaamisesta.
Suomessa viharikoksia on seurattu valtakunnallisesti vertailukelpoisella tavalla vuodesta 2008 lähtien, ja vuosiraportteja on tehty vuodesta 1998. Sukupuoleen liittyvät epäillyt viharikokset sisältyvät raporttiin vuodesta 2023 alkaen. Kansainväliset toimijat, kuten Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, kehittävät osaltaan viharikosten seurantaa ja ohjeistusta, ja kansalliset selvitykset palvelevat myös näitä kansainvälisiä tilastoja.
Näin viharikoksesta voi ilmoittaa
Viharikosepäilyt koskevat tekoja, joissa motiivina ovat ennakkoluulot. Viharikoksella tarkoitetaan henkilöön, ryhmään, omaisuuteen, instituutioon tai näiden edustajaan kohdistuvaa rikosta, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista taustaa kohtaan. Määritelmä täyttyy jo silloin, jos tekijä olettaa uhrin kuuluvan tiettyyn ryhmään – uhrin ei siis tarvitse itse kuulua siihen.
Käytännössä ilmoitus tehdään poliisille, ja poliisin ohjeistuksen mukaan epäillyn vihamotiivin tunnistaminen ja kirjaaminen on osa rikoksen käsittelyä. Raportissa korostetaan, että yksittäinen viharikos voidaan nähdä myös signaalirikoksena: koko uhrin edustama vähemmistö voi kokea joutuneensa rikoksen kohteeksi, mikä voi heikentää luottamusta ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi viharikoksia pidetään keskimääräistä vahingollisempina.
Alla keskeiset luvut viharikosepäilyt -aiheesta.
Viharikosepäilyt alueittain: Helsinki kärjessä, Lieto suhteutettuna
Viharikosepäilyt eivät jakaudu Suomessa tasaisesti maantieteellisesti. Raportin mukaan eniten ilmoituksia kirjattiin Helsingissä, mikä on odotuksenmukaista: pääkaupungissa asuu paljon väestöä, julkisia paikkoja ja kansainvälisiä yhteisöjä. Asukaslukuun suhteutettuna kärkeen nousi kuitenkin Lieto, mikä kertoo siitä, että viharikosepäilyt eivät ole vain suurten kaupunkien ilmiö.
Alueellinen jakauma on tärkeä siksi, että se vaikuttaa siihen, miten ilmiöön voidaan puuttua käytännössä. Poliisin kirjaamiskäytännöt, paikallinen väestörakenne, maahanmuuttajayhteisöjen koko ja se, kuinka herkästi vihamotiivi tunnistetaan kentällä, vaihtelevat. Raportti muistuttaa, että lukuja luettaessa on hyvä muistaa, että kysymys on poliisin tietoon tulleista viharikosepäilyistä, ei kaikkien tapahtuneiden tekojen määrästä.
Viharikosepäilyt, vihapuhe ja häirintä – mikä ero?
Viharikosepäilyt ja vihapuhe sekoitetaan usein toisiinsa. Viharikos on rikos, johon liittyy vihamotiivi: teko täyttää jonkin rikosnimikkeen tunnusmerkistön, ja motiivina ovat ennakkoluulot uhrin taustaa kohtaan. Vihapuhe puolestaan voi olla rikos tai ei – riippuen siitä, täyttääkö se esimerkiksi kunnianloukkauksen, laittoman uhkauksen tai kiihottamisen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön.
Raportin mukaan suurin osa viharikosepäilyistä on sanallisia loukkauksia, uhkailuja ja häirintää. Juuri tästä syystä viharikosepäilyt ja vihapuhe kulkevat käsi kädessä: molemmissa on kyse siitä, että ennakkoluulot muuttuvat teoiksi, joiden kohteeksi valikoituu ihminen hänen taustansa perusteella. Viharikosepäilyjen kasvu ei siis kerro vain rikollisuudesta vaan laajemmasta ilmiöstä, jossa verkossa leviävä vihapuhe ja väärä tieto vaikuttavat siihen, miten ihmiset kohtelevat toisiaan julkisessa tilassa.
Viharikosepäilyt verkossa: uskontoon liittyvät teot siirtyivät internetiin
Yksi raportin kiinnostavimmista havainnoista koskee viharikosepäilyjä verkossa. Uskontoon tai vakaumukseen liittyvissä tapauksissa tapahtumapaikaksi oli useimmiten kirjattu internet – ei katu, kauppakeskus tai julkiliikenne. Tämä muuttaa kuvaa ilmiöstä olennaisesti: osa viharikosepäilyistä ei tapahdu fyysisessä tilassa lainkaan, vaan alustoilla, joilla viestintä on nopeaa, anonyymiä ja vaikeasti valvottavaa.
Verkkoympäristö vaikuttaa myös siihen, miten viharikosepäilyt tunnistetaan. Poliisin on voitava yhdistää verkossa esitetty uhkaus tai loukkaus tekijään, ja käytännössä tämä edellyttää alustojen kanssa tehtävää yhteistyötä sekä riittävää osaamista. Raportissa todetaan, että kerättyä tietoa käytetään poliisin työn kehittämiseen ja osaamisen yhtenäistämiseen – verkkoaineistojen osalta tämä tarkoittaa jatkuvaa koulutustarvetta.
Viharikosepäilyt ja uhrien kokemus: miksi teot ovat keskimääräistä vahingollisempia
Viharikosten erityispiirre on niiden kollektiivinen vaikutus. Raportissa kuvataan, että yksittäinen viharikos voidaan nähdä signaalirikoksena: koko se vähemmistö, johon uhri oletetaan kuuluvaksi, voi kokea joutuneensa rikoksen kohteeksi. Tämä on yksi syy siihen, miksi viharikoksiin liittyy korostettu vahingollisuus ja vaarallisuus.
Käytännössä tämä näkyy muun muassa siinä, että viharikosepäilyt voivat vaikuttaa uhrin arkeen laajemmin kuin vastaava rikos ilman vihamotiivia: pelko liikkua tietyillä alueilla, haluttomuus käyttää julkisia palveluita, luottamuksen heikkeneminen viranomaisiin. Uhrien tukeminen ja ilmoituskynnyksen madaltaminen ovat raportissa esiin nostettuja tarpeita, joihin järjestöt ovat vaatineet koordinoituja toimia.
Viharikosepäilyt ja kansainvälinen kehys
Viharikosepäilyjen seuranta Suomessa palvelee myös kansainvälisiä velvoitteita. Kansainväliset sopimukset edellyttävät allekirjoittajamaita seuraamaan viharikoksia järjestelmällisesti ja torjumaan niitä aktiivisesti. Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö kehittävät viharikosten seurantaa ja ohjeistusta sekä julkaisevat kansainvälisiä tilastoja, joihin myös Suomen vuosiraportti osaltaan vaikuttaa.
Kansainvälinen ulottuvuus on olennainen siksi, että vihamotiiviin liittyvät teot ovat usein yhteydessä laajempiin yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Raportissa tuodaan esiin, että kansainväliset konfliktit ja yhteiskunnallisen vastakkainasettelun voimistuminen voivat syventää jakolinjoja eurooppalaisissa yhteisöissä. Viharikosepäilyjen määrän kehitys on siten myös indikaattori siitä, miten yhteiskunnallinen keskustelu heijastuu ihmisten arkiseen kohtaamiseen.
Viharikosepäilyt: mitä voimme päätellä luvuista
Yhteenvetona voidaan sanoa kolme asiaa. Ensinnäkin viharikosepäilyt ovat pysyneet korkealla tasolla kolmena peräkkäisenä vuonna, eikä kyse ole yhden vuoden piikistä. Toiseksi ilmoitusmäärän kasvu voi johtua useasta syystä yhtä aikaa: tekojen todellisesta lisääntymisestä, kasvaneesta ilmoitusalttiudesta ja poliisin parantuneesta kirjaamisesta. Kolmanneksi viharikosepäilyt eivät ole vain tilasto – niiden takana on ihmisiä, joiden kokemus turvallisuudesta on heikentynyt.
Juuri tästä syystä viharikosepäilyjen seuranta ja niihin puuttuminen ovat sekä oikeudellinen että yhteiskunnallinen kysymys. Raportti itsessään tarjoaa välineet keskusteluun: se kertoo, millaisia teot ovat, keihin ne kohdistuvat ja millaisia ilmoitukset ovat. Seuraava askel on se, mitä yhteiskunta näillä tiedoilla tekee.
Keskeiset luvut
- 1 941 epäiltyä viharikosta kirjattiin poliisille vuonna 2025
- +7 % kasvu vuoteen 2024 verrattuna (1 808 epäiltyä tapausta)
- Kolmas peräkkäinen ennätysvuosi; yli kaksinkertainen määrä vuoteen 2020 verrattuna
- Noin 70 % (1 335 tapausta) epäillyistä tapauksista liittyi uhrin etniseen tai kansalliseen taustaan
- Muut motiivit: uskonto tai vakaumus 9,8 %, seksuaalinen suuntautuminen 9,3 %, vammaisuus 8,2 %
- Tyypillinen tapaus: rasistinen motiivi, Suomessa syntynyt epäilty tekijä, julkinen paikka
- Lähde: Poliisiammattikorkeakoulun vuosiraportti poliisin tietoon tulleesta viharikollisuudesta
Usein kysytyt kysymykset
Mitä viharikos tarkoittaa Suomen laissa?
Viha ei ole erillinen rikosnimike. Rikos voi olla esimerkiksi pahoinpitely, laiton uhkaus tai kunnianloukkaus, ja syrjivä tai vihamotiiviin perustuva motiivi voi olla rangaistuksen koventamisperuste.
Miksi ilmoitukset ovat kasvaneet?
Raportin mukaan selityksiä on kolme: tekojen todellinen lisääntyminen, kasvanut ilmoitusalttius ja poliisin parantunut kirjaaminen. Tilasto ei kerro, mikä niistä painaa eniten.
Kertooko luku kaikista vihamotiiviin liittyvistä teoista?
Ei. Luku kertoo poliisin tietoon tulleista epäillyistä tapauksista, ei kaikista tapahtuneista teoista. Osa teoista jää ilmoittamatta.
Keihin teot kohdistuvat?
Selvästi yleisin epäilty motiivi on uhrin etninen tai kansallinen tausta. Lisäksi tekoja kirjattiin uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja vammaisuuteen liittyen.
Mitä seuraavaksi?
Järjestöt ja tutkijat vaativat parempaa ennaltaehkäisyä, ilmoitusmenettelyjen kehittämistä ja uhrien tukemista. Seuraava vuosiraportti kertoo, jatkuuko kasvu.
- viharikokset Suomessa: mitä asiasta tiedetään ja mitä ei ole vahvistettu
- viharikokset Suomessa: mitä asiasta tiedetään ja mitä ei ole vahvistettu
- viharikokset Suomessa: mitä asiasta tiedetään ja mitä ei ole vahvistettu
- viharikokset Suomessa: mitä asiasta tiedetään ja mitä ei ole vahvistettu
- viharikokset Suomessa: mitä asiasta tiedetään ja mitä ei ole vahvistettu




